Kokousmatka Kainuuseen onnistui hienosti. Eino Leino -talo Paltaniemessä kylpi auringonvalossa ja lintujen laulussa. Talo on rakennettu Lönnbomin kodin mukaan, kun alkuperäinen sijaitsee yksityisen mailla ja kun sitä ei voinutkaan siirtää liiaksi lahonneiden hirsien takia.  Yksi portinpylväs kuitenkin on alkuperäisestä talosta. Talo on ollut vaarassa joutua varastoksi ja ties miksi, mutta onneksi kulttuuri-ihmiset Kajaanissa ovat olleet varpaillaan. Kahvittelun ja talon esittelyn jälkeen puimme naispiirin asioita reippaassa tahdissa, että ehdittiin vielä ihastelemaan kuvakirkkoa ja keisarin tallia, jotka olivat kivenheiton päässä. Harmi vain, että valokuvaajani viihtyi kovin pitkään Sotkamossa kyläreissulla, eikä siis ollut ottamassa kuvia johtokunnan naisista, mutta ehti hän sentään ikuistaa ihastuttavaa paikkaa.

Muut naiset lähtivät kotimatkalle jo kirkon pihalta, mutta me pyörsimme Mallan kanssa vielä kuuntelemaan konserrtia. Ehdimme kuulla viimeisen numeron "Haihtuvi nuoruus", mutta kun talon emäntä kuuli, että missasimme muut laulut, niin hän lupasi musikanteille kupit kahvia, jos laulavat meille vielä jotain. Pääsin toivomaan, ja kun näin haitaristin nuottikansiossa vilahtavan "Kun muistelen", niin se oli siinä. Sen jälkeen Malla sai valita päätösmusiikin, ja se oli Nocturne. Ja kun mieheni viimein ilmestyi kameroineen paikalle, niin hänkin vielä sai oman laulun, joka oli kielenirrotuslaulu. Se ei ollut enää Leinon Eikkaa, vaan Veikko Lavia: "savukala, hyvä kala, kapakala, makupala..."

Kiitos mukaville musikanteille Juho ja Terho!

 

Tällaiselle Eino Leino -fanille koko päivä oli silmiä, korvia ja sydäntä hivelevä, mutta musiikki oli loppuhuipennus!

Tässä vielä näkymä Kainuun merelle.