Ilo oli ennenaikainen.

Vein kesäksi ulos kaikki kolme lehtikaktustani, molemmat joulu- tai pääsiäis- tai helluntaikaktukseni sekä äidiltä saamani, jonka nimeä en tiedä senkään vertaa. Äidin kaktus ei mulla ole kertaakaan kukkinut, vaikka Liisa-täti neuvoi, miten siitä pitää nyppiä liikakasvu, sivuversot pois. Nyt vein senkin ekaa kertaa kesäksi valohoitoon pihan perälle 

Muistin hakea kaktukset sisälle noin viikko sitten. Silloin löysin ilokseni äidin kaktuksesta kaksi nuppua! Koetin kantaa varovasti, ettei hennot kukan alut vain häläppää johonkin ja irtoa sen siliän tien. Sain kasvin turvallisesti roikkumaan amppeliin, mietin kuitenkin, olisiko sittenkin pitänyt ripustaa se niin, että kukannuput ovat ikkunaa päin. En tiedä olisko sekään auttanut. Jonkin päivän kuluttua huomasin, että toinen nupuista oli kadonnut. Jäljelle jäänyttä aloin sitten vahtia, mutta niin vain sekin sitten katosi.

Ei auta jäädä suremaan pudonneita nuppuja. Sainkin tänään kovasti helpotusta menetykseen, kun Lähetysrallin viimeisellä etapilla, Pattijoella oli myytävänä viherkasveja lähetyksen hyväksi. Kolme uutta kasvia, joista voi kasvaa isoja puita, jos Herra suo. Itse asiassa yhdessä astiassa oli viisi siemenestä kasvatettua pikkiriikkistä sypressintainta!