Lainaan ajatusta, jonka Leena Mantere jakoi Facebookissa:

"Kritiikki kannustaa parempaan, moite masentaa hetkeksi, mutta vain välinpitämättömyys tyrmää täydellisesti."

Siinäpä oli selitys sille, miksi palautteen puute on niin monta kertaa vaivannut minua. 

Sari Palm vei sanat suustani kommentissaan: "Välinpitämättömyys on vallakäytön laji."

Itse en olisi vain osannut sanoa sitä noin hienosti.  

Onko tuttu tilanne? Teet ehdotuksen. Vastauksena hiljaisuus tai puheenaiheen vaihtaminen.

Olen kiitollinen, etten työyhteisössäni ole törmännyt tällaiseen. Ja kotonakin vastaamattomuus johtuu vain siitä, että vastaamisessa on viive.

Mutta olen minäkin ollut ignore-vallankäytön kohteena. Tuttavapiirissäni sellaista harjoittavat oman tulkintani mukaan sellaiset - yleensä naiset - jotka ovat kilpailuhenkisiä, luulevat minunkin kilpailevan ja pelkäävät häviämistä.

Herra, varjele. etten itse työssäni syyllisty välinpitämättömyyteen. Onneksi sellainen ei sovi luonteeseeni. Mutta joskus omat huolet, stressi, suru tai pelko voi aiheuttaa väliaikaista sokeutta tai kuuroutta. Useimmat oppilaat kuitenkin jaksavat pyytää opettajan huomiota toistuvasti, jos ei heti tunnu tulevan palautetta. Heillä on vielä luottamusta ihmiseen.