Tulimme poikkeuksellisesti eri kyytein töihin, kun kimppakaverilla oli vain pari opetustuntia ja sen jälkeen kiire vanhainkotiin. (Töihin. Enpä selitä sen kummemmin. Annetaan mielikuvitukselle tilaa...) Työpäivä alkoi jälleen oppilashuoltoryhmän kokouksella, eikä siitäkään sen enempää. Eka oppitunti oli englantia. Eka välitunti oli mun kyyläystuuri pihalla, mutta myöhästyin vähän lähdössä, kun uskonnon ja musiikin opettajien kanssa piti vaihtaa muutama sana tulevasta kevätkirkosta. Sitten mulla oli hyppytunti, jonka olin ajatellut käyttää kansioiden järjestelyyn, mutta se menikin jelpatessa mamutyttöä matikassa ja lopputunti ysiluokan uskonnon tunnilla. Riikka-ope tuli kysymään, josko tulisin kitaran kanssa avittamaan, että saadaan ne kevätkirkkolaulut alulle. Vimpasta tunnista nipistin niin ikään kymmenen minsaa toisen ysiluokan uskontotunnilla pistäytymiseen. Sitä ennen meillä ehti olla omien oppilaitteni kanssa matikkaa (oiko,- täys-, vierus- ja ristikulmia) ja suomea (nominaalimuotoja). Meillä on 60 minuutin oppitunnit, joten niitä ehtii olla viisi kello yhdeksän ja kolmen välillä. Yksi oppilas oli poissa, juuri se, jonka kanssa olin luvannut katsoa fysiikan projektitehtävää ja jolle mulla olisi ollut muutakin puhuttavaa. Niinpä poikkesin koulun jälkeen hänen kotonaan. Flunssainen tyttö näytti siltä, että pyörtyy, mutta pinnisti voimansa lyhyen vierailuni ajaksi. Kodin sähköasioiden tutkiminen ja kirjaaminen olivat jo hyvällä alulla.  

Kotiin tultua kävelin suoraan ruokapöytään. Mies huikkasi, että meillä on tänään antikosheria. Jääköön tuon asteen arvoitukseksi. Nyt sitten ramasee.