Tänään myöhästyn myyjäisten aloituksesta, kun kimppakyytiläisellä on jälki-istuntovalvonta, joten pääsemme lähtemään vasta, kun toiset jo ryysivät lanttu- ja porkkanalaatikoita ostamaan. Mutta kiltti kuorokaveri, lähetystoimikunnan jäsen lupasi myydä mulle pöydän alta...  

Jouluun suuntautuminen, rauhoittuminen, hiljentyminen, voi miten sellaista toivoisinkaan. Todellisuudessa täytyisi kuitenkin osata tyytyä siihen, että nämä viimeiset pari kouluviikkoa ovat kiireisiä, eivätkä ainoastaan koulu- ja arviointiasioiden takia. T'änä vuonna on sentään muutama kokonainen päivä lukukauden päättäjäisten ja aaton välissä. Lieneekö silloinkaan aikaa rauhoittua, mutta suuntautua varmasti.

Lähetysmyyjäiset ovat kuitenkin oiva suuntautumis- ja virittäytymiskeino. Kuuluu jouluperinteisiimme. Aivan ihana oli myös olla kuuntelemassa Raahen kirkossa panhuilun ja kitaran soittoa, klassikoita ja joululauluja. Joulunaluskonsertit ovat minulle harvinaista herkkua.