Keskimmäinen pojista kävi lomilla armeijasta. Kertoi, että tällä viikolla osa porukasta ylennetään korpraaleiksi ja saadaan selville, ketkä pääsevät/ joutuvat reserviupseerikouluun Haminaan. Vaivuin militarismimietteisiin. Mietin, onko kautta aikain armeijassa käytetty yllykkeenä kilpailuviettiä, joka toisinaan näyttäisi olevan monilla miehillä voimakkaampi kuin useimmilla naisilla. (Anteeksi, ystäväni Anne, tämä lievähkö sukupuoliyleistely.) Valatilaisuuden jälkeen kuuntelin sivusta erään tuoreen tykkimiehen jutustelua ja päättelin siitä, että pojillemme osataan armeijassa ovelasti kaupata ensin AUKkia ja sitten RUKkia, siten että heidät saadaan haluamaan kouluun ja pelkäämään, ettei kelpaa eikä pääsekään sinne.

Melkein käy kateeksi, kun itseltä on niin usein motivointikeinot lopussa erään tyttöoppilaan kanssa. Miten hänet saisi haluamaan oppimista ja osaamista. Turhauttavalta ja haaskuulta tuntuu, kun älliä olisi, mutta ei kiinnostusta eikä sinniä. Tai siis kyllä kiinnostusta on, mutta se kohdistuu kynsien koristeluun.

Minä vannotin aliupseerioppilaspoikaamme, että muistaa ottaa mukaansa ilmoituksen äänioikeudesta. Ihan vain siltä varalta, jos hän joutuu Haminaan, niin sitähän ei tiedä, pääseekö äänestyspäivänä lomille, joten hänen on käytävä äänestämässä ennakkoon. Niin kuin minunkin, kun äänestyspäivän olen kiinni jälleen Tikkalan koululla