Vatkasin tänehtoona pyörällä lumitakeros takaasi kotia lauluhariootuksista...
Olin laskettanu tulemahan kirkon mäkiä alaha kun ajoon kaharen tuvan välisehen solahan ja melekeen peliästyyn, kun tuli yhtäkkiä niin hiliaasta. Molin jo aiva kereenny unohtaa kuinka lumi imöö kaikki äänet ittehensä. Ja sen molin kans unohtanu, millaaselta hiliaasuus kuulostaa. Komialta ja juhulalliselta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.