Kuukausi on jälleen ehtinyt vaihtua, pariinkin otteeseen, sitten viime postauksen. Koulun syyslomaviikon jälkeen oli mukava palata taas valmiiseen pöytään, vaikkei aina tarjolla olekaan juuri sitä, mitä listaan on merkitty. Kuluneella viikolla sattui jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä, että olivat joutuneet keskuskeittiöllä kehittelemään jonkin vararuuan ruokatoimitushankaluuksien takia. Ensimmäisellä kerralla Raili-keittäjämme kertoikin minulle ruokajonossa, että lihakeiton tilalla on makaronia, koska liukkaiden kelien takia perunat saapuivat liian myöhään ehtiäkseen keittoon. Siinä samalla kuulin häneltä, että perunat meille tulevat mutkan kautta etelästä. Koska perunat käyvät lajiteltavina jossain päin Etelä-Suomea. Paheksuimme yhdessä tällaista nykymeinikiä, kun kaikki pitää keskittää. Kelpaisivat ne lajittelutyöpaikat tänne pohjoiseenkin. Ja mitä lähiruokaa se enää sitten on, jos paikallisten viljelijöiden tuotteita kuskataan edestakaisin satoja kilometrejä. En voi millään ymmärtää, miten tuollainen ruokaralli muka voisi olla kokonaistaloudellisesti edullisinta. Ei se ainakaan ekologisinta eikä järkevintä ole. Eiköhän siinäkin ole kyse lyhytnäköisestä maksimivoiton tavoittelusta. 

No niin, nyt meni ruokahalu.