Ei tarvinne ihmetellä. miksi Israel on tullut uniini viime aikoina pariinkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla olimme jälleen matkalla sinne. Lentomatka taisi olla jo ohi ja istuimme jo bussissa, oletettavasti Ben Gurionin kentältä kohti Jerusalemia. Ihailin maisemia linjurin ikkunasta ja yritin ottaa kuviakin. Ensimmäiseksi meidät vietiin kahvilaan, jossa sai palvelua suomeksi. Muistelin ääneen, että viimeksi matka taisi alkaa tästä samasta paikasta ja arvelin, että noinkohan kaikki suomalaiset tuodaan ensin tänne. Marke vieressäni vastasi, ettei osaa sanoa, kun tämä on hänen ensimmäinen matkansa.

Viimeisimmässä unessa olin parin tutun kanssa muinaisessa Majakka-kahvilassa (siis olivatko nämä sitten kahvila- eivätkä Israel-unia?) Yhtäkkiä jonkun meistä mieleen tuli, että meidän pitäisi siunata israelia. Ja joku toinen esitti, että mitä jos tehtäisiin se heprean kielellä. Se, joka sitten aloitti hepreankielisen siunauksen, oli varsin epätodennäköinen henkilö, eräs kuntamme kouluavustajista. Mutta emme me osanneet kuin sapattirukouksen, leivänsiunauksen "baruch ata Adonai. Eloheinu melech ha olam..." Ja sitten vielä alkoi tulla asiakkaita sisään kesken rukouksen.