Meinas olla lujas, mutta sitten asia hoituikin loppujen lopuksi helposti ja kivuttomasti. Nimittäin verokorttien hommaaminen oppilailleni. Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, sanoisi Masa Niemi, mutta niin en sano minä. Kyllä maahanmuuttajien opettajan työ mielestäni saakin olla kokonaisvaltaista. Keneltä he voivat pyytää ja saada apua, jos ei opelta.

No, alun alkaen Make nuorisotoimesta oli niin asiallinen, että lähetti kesätyöpaikan hakupaperit oppilaitani varten. Tieto töihinpääsystä tuli viime viikon lopulla. Poika toi kirjeen näytille ja pyysi selittämään, mitä siinä sanottiin. Aluksi otin yhteyttä kirjeessä mainittuun työnjohtajaan ja sain selville, mihin ja milloin oppilaani pitää mennä. Kirjeessä oli myös maininta, että töihin mennessä verokortti mukaan. "Onko sinulla verokortti?" "Mikä se on?" No, tällä viikolla yritin soittaa netistä löytyneeseen Raahen toimipisteen numeroon, mutta puhelu meni jonnekin etelään, sieltä annettiin palvelunumero, johon aikani jonotettuani päätin mennä käymään Raahen verotoimistossa. Eihän näillä mamu-lapsilla ole mitään pankkitilejäkään, kuinka sitten verkkopankkitunnuksia tai sirukortteja, joiden avulla voisi netistä tilata verokortin. No, onneksi mulla oli sen verran lyhyempi päivä eilen, että juuri ja juuri ennätin toimistoon. Sain hyvää ja sutjakkaa palvelua ja mukaani kolme verokorttia, jotka sain tänään viedä oppilailleni. Toisen oppilaan työnalkamisaika ja -paikkakin selvitettiin vielä tänään. Ja kolmannelle hommattiin hakupaperit syksyn valmentavalle kurssille. Huh, nyt voi jäädä rauhassa kesälomalle.