Vielä melkein kuukausi jäljellä lomaa. Aaahh... Loman aikana ehdimme yleensä käydä siellä sun täällä ja viipyä poissa kotoa joskus yön yli, joskus pitempään. Silloin aina kotiin palattuamme ensimmäisenä menen puutarhakierrokselle; mitä siellä on sillä välin tapahtunut, onko tapahtunut kasvua, onko uusia kukkia auennut.

Tänä kesänä olemme pysytelleet tähän saakka aika tiiviisti kotona. Vain juhannuksen jälkeen olimme mieheni kanssa viikon reissulla Norjassa. Vaikka ajoimme kotiin perjantaiaamusta lauantaiaamuun, minä torkuin kuskin vieressä vähän väliä ja vaikka olimme rättiväsyneinä kuudelta aamulla kotipihassa, niin silti tein katsastuskierrokseni ja vasta sen jälkeen maltoin mennä sänkyyn.

Iloisesti yllätyin mansikkamaan kukkarunsaudesta, ensimmäisestä kukasta omakylvämissä petunioissa - ja aivan erityisesti gladioluksista, joihin oli kehittynyt kukannuput, vuosien tauon jälkeen! Tänä kesänä ne kasvavat eri paikassa kuin aikaisemmin. Ilmeisesti kasvi oli kiitollinen suojaisemmasta ja aurinkoisemmasta paikasta.

Tässä ensin gladiolusten kuva heinäkuun alussa, paluumme jälkeen.

 

Ja tässä tämänaamuinen tilanne, keltainen väri jo nähtävillä. En muistanutkaan, minkä värinen gladiolukseni on, kun se tosiaan ei ole jaksanut kukkia aikoihin.

Ja lopuksi vielä se ensimmäinen petunian kukkakin, joka on jo lakastunut ja uusia on tullut sijaan. Tänä vuonna petunian kasvatus siemenestä siis onnistui. Lobelian ei onnistunut. Pitkään vaalin jotain ronttoa lobeliana, kunnes nyppäsin piikkisen ohdakemaisen retaleen pois amppelista krassien keskeltä. Otin kai siitäkin kuvan, mutten taidakaan viitsiä laittaa näkyville.