Eilen lauantaina oli KD Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun piirin kevätkokous Paltamossa. En sitten sinne lähtenytkään, vaikka olin toinen naispiirin edustajista. Onneksi Toini on uskollinen ja oli meitä edustamassa. Ensin kokoontui piirihallitus totuttuun tapaan valmistelemaan kevätkokousta. Piirihallituksen kokouksesta tuli minulle yllättävä tekstiviestitiedustelu. Olisinko käytettävissä puoluevaltuustoon, jos kevätkokoukselle pitäisi olla esittää joku nainen. Mukavuudenhaluni voitti ja kieltäydyin. Sehän tietäisi vuosittain useita matkoja Helsinkiin, maan ääriin. Kun mieheni totesi, että puoluevaltuustohan valitaan puoluekokouksessa, niin huomasinpa itsessäni nousevan kihelmöivän kiinnostuksen tunteen. Minustakin löytyy aimo ripaus, jos ei nyt kunnian- tai vallanhimoa, niin ainakin maineennälkää. Olisihan mukavaa saada nimensä ja kuvansa esiin, tulla huomatuksi, mutta mieluiten kuitenkin niin, ettei sen eteen tarvitse nähdä kauheasti ylimääräistä vaivaa. Niin kuin yöjunamatkoja pääkaupunkiin. Saati suuriin asioihin perehtymistä ja kokouksissa istumista.