En nyt muista, missä julkaisussa törmäsin käsitteeseen "miniroskis". Ideaan ihastuin kuitenkin heti kahdesta syystä: se on kierrätystä ja se edistää ympäristön siisteyttä.

Hyvät ideat ovat yksinkertaisia. Valokuvaamoista saa ilmaiseksi tyhjiä filmirullapurkkeja. Vaihtoehtoisesti diabeetikoilta voi pyytää tyhjiä liuskapurkkeja. Viidenkymmenen verensokerimittausliuskan purkki tyhjenee varmaan alle parissa viikossa. Halutessaan purkkia voi tuunata vaikka tarroilla. Liuskapurkeista irtoaa tylsännäköinen etiketti helposti, tilalle jotain stailimpaa.

Ja siinä on valmis miniroskis taskuun tai laukkuun. Tupakoitsijan tumppi sammuu ilmatiiviissä miniroskiksessa tuota pikaa, jonka jälkeen se on turvallista tyhjätä lähimpään roskapönttöön. Purukumin pureskelijan ei tarvitse enää piilotella mälliä pulpetin alle, kun sen voi pudottaa miniroskikseen. 

KD:llä on oma pöytä paikallisella kirpputorilla, jonka omistaja kuuluu KD-aktiiveihin. Vein pöydälle seitsemän miniroskista ja kehoituksen: "ota tästä ilmainen miniroskis" - ilmainen siis alleviivattuna. Lisäksi olin selittänyt muutamalla sanalla miniroskisideaa. Seuraavan kerran kirpparilla vieraillessani kuulin ilokseni, että purkit olivat kelvanneet. Sen sijaan minua ei ilahduttanut se, miten asia ilmaistiin: "Sylkykuppejakin on vielä pari jäljellä." 

Sylkykuppeja! Nehän on sellaisia saluunan lattialla lojuvia kauhean isoja teräsastioita, joihin mällinpurijat roiskauttelevat.  Tuollainen ilmaisu kuvastaa mielestäni hyvän asian halventamista tai mitätöimistä. Vaan enpä taaskaan sanonut ääneen. Sanonpa tässä julkisesti.  



 

Kuvassa näkyy vielä tuollainen verensokerimittausliuskapurkki (rakastan yhdyssanoja!). Toisesta etiketti jo riisuttu, vaan tarra jäi laittamatta. En myöskään hoksannut asettaa viereen mitään mittakaavaesinettä. Mutta purkki on samankokoinen kuin filmirullapurkki.