Onneksi on laatikot jo Saloisista haalittuna, ettei tarvi tryykätä huomiseen jonoon. Siinä jäänee taas aremmat mopen osille. Arpoja varmasti riittää kaikille, ja torttukahvit.

Muistan, kun yhtenä vuonna jouduin ajamaan itse lasten kanssa seurakuntakodin pihaan, taisi mies olla opiskelemassa silloin. Ahtauduin pieneen rakoon ja tiesin, että pois peruuttaessa irtoaisi peilini tai naapurin peili. Toivoin, että naapuri ehtii lähteä myyjäisistä ennen minua, ja niin olikin tapahtunut. Toiset häipyy heti, kun ovat saaneet laatikot ja rosollit kuormaansa. Me muut ehdimme vähän pitempään nauttia lähetystyön tukemisesta, tuttujen puhuttamisesta ja kauniiden käsitöiden hypistelystä.

Tänä iltana oli vuorossa yhdenlainen joulutraditio, kun kuoromme meni tervehdyskäynnille läheiseen vanhainkotiin. Nyt kun pappi ei ehtinyt mukaamme, niin järjestimme joululaulujen oheen joulukuvaelman evankeliumeineen. Aina mulla jossain kohdin siellä itku tulee. Tänä vuonna se tuli "ristillä rinnalla ryövärin... rakkautta suurinta katsomaan". Kotiin lähtiessämme ihailimme lumista maisemaa. Jospa se säilyisi ainakin pari viikkoa. Toki lapsille soisi, että oikea talvi sittenkin kestäisi tällä kertaa vielä vähän pidempäänkin. Vaikka maaliskuulle.