Tänään taas tarkeni pitkästä aikaa pihalla, joten pesin vielä yhden maton, opiskeluaikana hankkimani, joka on viime vuosina palvellut leikkimökissä, joka äskettäin joutui tekemään tilaa omenapuulle.

Ennen matkaa halusin tehdä liljojen tarkistuskierroksen. Keräsin kaksi kourallista liljojen puoliksi syötyjä lehtiä, joiden alapinnoilla röhnötti yököttäviä liljakukon toukkia p-a-peitossaan. En kuvaile, miten hankkiuduin niistä eroon. Halusin vielä kastella kasvihuoneen ja mansikkamaan nokkosevedellä, jotta jaksavat poissaollessamme hyvinvoivina. Jää tänne kyllä osa lapsista kotimiehiksi Norjan matkamme ajaksi, mutta nokkosten keruu ja liottelu voi olla tottumattomille turhan hankalan tuntuista.   

Tänä kesänä on näkynyt poikkeuksellisen paljon leppäkerttuja. Leppävirralla kuulin jonkun mainitsevan, että paikan nimi voisi olla myös Verivirta. Niinpä tosiaan, leppä kuten hurmekin taitavat olla vanhaa suomalaista verisanastoa. Se selittää viimein mulle leppäkertun nimenkin.