Muistan hyvin erään neuvon, jonka meille avioiduttuamme antoi eräs miehen opiskelukaveri: "Nyt ensin valmistutte, hankitte opettajan virat ja sitten hankitte lapsia."

No, emme sitten noudattaneet neuvoa ihan kirjaimellisesti. Esikoinen syntyi ennen valmistumista ja toista odotin saadessamme virat.

Siihen aikaan ajateltiin vielä, että opettajan virka on vakaa ja turvallinen työpaikka aina eläköitymiseen saakka. Ja onhan se toki yleensä paljon pysyvämpi ja varmempi työpaikka kuin liikeyrityksen työntekijänä tai vaikkapa kansanedustajana.

Nykyään kuntien säästöt alkavat ajaa opetus-/ sivistystointa ahtaammalle ja ahtaammalle, lopulta säästöt väkisinkin kohdistuvat myös virkoihin. Ovathan palkat suurin menoerä sivistystoimen puolella. Itse olen ollut saman kunnan virassa ja työntekijänä valmistumisestani saakka. Mutta työpaikka ja -tehtävä on vaihtunut tavallista tiuhempaan verrattuna useimpiin kollegoihin. 

Viimeksi tänään olin palaverissa, jossa ilmaisin olevani työnantajan käytettävissä, kun sivistystoimenjohtaja esitti, että minut siirrettäisiin nykyisestä S2-opetushommasta säästösyistä johtuen kevätlukukaudeksi eläkkeellejäävän luokanopettajan tehtäviin. Koulu vaihtuu, kollegat vaihtuvat, työmatka pitenee, mutta olen käytettävissä. Kun kuulin, että jotain muutoksia on taas tulossa, ensireaktioni oli harmintunne siitä, että itse koen olleeni aina uskollinen työnantajalle ja kuitenkin joudun toistuvasti heittopussin rooliin. Hieman rauhoituttuani huomasin ajattelevani, että onhan työnantajakin ollut minulle aina uskollinen. Tähän asti on aina löytynyt opettajan töitä. Ja onneksi koulumaailma ei vielä elä kvartaalien mukaan, nytkin on kokonainen lukukausi eteen päin turvattu. Ensi syksystä kukaan ei tiedä.  

Ai niin, sellainen kuriositeetti vielä piti kirjoittamani tuolta palaverista. Puhuttiin siis säästöistä, ja siinä yhteydessä stj totesi tähän tapaan: "Sinä kun olet jo noin vanha..." Ymmärsin toki heti, missä mielessä hän tarkoitti: minulla on jo kaikki mahdolliset ikälisät yms palkassa. Tällainen pitkään virassa ollut on siis huomattavasti suurempi menoerä kuin vasta virkaan valittu. Herää kysymys, onkohan sittenkään loppuun asti harkittu ehdotuksia, että työssäoloaikaa pitäisi pidentää loppupäästään?