"Sotilaskotitoiminta 90 v"

Eilen viimein saimme toimitettua pojallemme sim-kortin, jotta voimme jälleen tarvittaessa saada häneen yhteyden. Veimme sen paikan päälle Someroharjun sotkuun. Treffit järjestyi yllättävän helposti ilman kännyäkin, perinteisen puhelinluettelon avulla. Kun keskuksesta yhdistivät 2. ITPTRiin, niin kukas muu sieltä vastasikaan kuin päivystämässä ollut oma alikessumme.

Sotilaskodissa oli täysi humu päällänsä, kun viettivät P-kauden päättäjäisiä. Ensin musiikinjyske tuntui minusta häiritsevältä, mutta kun kahvijonosta poistuttuamme hahmotin, mihin se musiikki liittyi, niin aloin seurata tanssikilpaa innokkaan uteliaana. Se oli sellainen tietsikkapeli, lattialla neliömetrin kokoinen matto, jonka päällä piti liikutella jalkojaan skriinin osoittamaan tahtiin. Eriväriset ja eri suuntiin osoittavat nuolet vilistivät. Eräs nuorimies sätkytteli hämmästyttävällä taajuudella ja saikin ansaitsemansa raikuvat aplodit illan nopeimmille jaloille. Suunnittelin jo, että voisimme saada nettiriippuvaisen kuopuksemme kinttuihin vipinää moisella pelillä, mutta alikessu toppuutteli, että pikkuveli todnäk pelaisi sitä näppäimistöllä...  

Kerrospukeutumiskilpailu oli myös hauskaa seurattavaa. Emme ehtineet kuitenkaan jäädä kuuntelemaan tuloksia, kun Iissä oli tärskyt Xantiasta kiinnostuneen ostajaehdokkaan kanssa ja kun pojankin piti palata päivystäjän tehtäviinsä.

Menomatkalla ennen Rovaniemeä ehdimme eksyä Ruotsiinkin ja sieltä Suomeen löydettyämme viettää muutamia tunteja miehen äidin (ja yliseurallisen Mustin) kanssa ja lähtiessä viedä kynttilän viisi vuotta sitten kuolleen appeni haudalle.