Eilinen meni itkeskellessä saamatta oikein mitään muuta aikaan. Tänään olen aloittanut kirjeen kirjoittamisen, Eestiin Aimelle. Laitan mukaan ylioppilaskuvan "Aimen nukesta", josta on jo kasvanut aikuinen mies. 

Olen ollut aikeissa kirjoittaa tänne erään arvoituksen: mitä yhteistä on englanti-romania -sanakirjalla, Asko Raivion nimikirjoituksella, eläinkuvakansiolla ja tulitikkurasialla, jonka sisällä on tapetista leikattuja kukan kuvia?

Vihje: äsken mies tuli sisään ja huikkasi: "Arvaa mitä löysin varastosta! Saat jos arvaat." Minä mietin hetken ja ehdotin sitten toiveikkaana romanian sanakirjaa. Ei kuitenkaan, tulitikkurasia se oli. Nyt lienee mahdollista arvata, että yhteinen tekijä on se, että nuo kaikki (ja muutama muukin rompe) on ollut minulta hukassa pitemmän tai lyhemmän aikaa. Tulitikkurasiaa ehdin etsiä vain kaksi päivää. Asia kuitenkin vaivasi, kun oli tarkoitus jatkaa korttien väsäystä. (Eihän tällä ilmalla juuri muuta viitsi kuin kirjeitä ja kortteja.)

Tietenkin piti miettiä, miten kummassa rasia, jonka piti olla samassa kirjahyllyn laatikossa muiden korttivärkkien kanssa, oli joutunut ulkovarastoon. Päättelin näin: taannoin tekemillemme reissuille Laviaan, Sotkamoon ja Leppävirralle mies oli pakannut mukaan trangian, kätevän ja turvallisen retkikeittimen. Emme käyttäneet sitä kertaakaan,mutta tikut pitää olla matkassa kuitenkin. Mies oli luullut ottaneensa tikut, mutta olikin jostain siepannut kukkarasiani. Autoa siivotessaan hän oli tapansa mukaan raijannut kaiken varastoon. Nyt sitä siivotessaan hän oli tullut katsoneeksi tulitikkurasian sisälle, varmaankin muistaen minun tuskaisesti etsineen tuota tiettyä askia.

Nyt voi yhden asian siis poistaa kadonneiden luettelosta. Mutta en tiedä, mikä jäljelle jääneistä harmittaa eniten. Asko Raivion nimmarilla varustettu Kasevan kuvako, koska edesmenneeltä taiteilijalta ei uutta nimikirjoitusta heru. Vai kenties tuo kansio, kun se ei ole oma. Romanian sanakirja on ollut kateissa viime kesän Ruotsin matkasta lähtien. Ai miten niin outoa ottaa romanian sanakirja mukaan Ruotsiin? Ei se niin kummallista ole, kun menimme vierailemaan romanialaisystäviemme luona. Jos Herra suo, menemme tapaamaan heitä taas ensi viikolla, tällä kertaa Norjaan.