Niin, kuten eilen kirjoitin, päähäni pälkähtänyt motto on hyvinkin konkreettinen, mutta samalla se kuvaa laajempaa ja syvempää elämänasennetta tai ainakin viittaa siihen.

Monille lienee tuttu ilmiö ruuhka-aikaan kaupassa käydessä, että ostoskärryjä palautellaan ja otetaan tiuhaan tahtiin. Muutaman kerran olen todistanut sellaista näkyä. että kiireiset asiakkaat iskevät kärrynsä siihen pisimmän jonon jatkoksi, niin että jono uhkaa kohta tukkia kulkuväylän. Ja sitten kuitenkaan juuri kukaan saapuva asiakas ei huomaa ruveta vajentamaan sitä jonoa. Jos palauttajat ja ottajat jotain ajattelevatkin, niin korkeintaan, että se on marketin kärrytyöntekijöiden hommaa huolehtia kärryt paikoilleen.

Tämä pieni konkreettinen teko, jonon järkevä valinta ("otan kärryt pisimmästä jonosta ja palautan lyhyimpään"), on yksi tapa ottaa huomioon toiset.  Meidät ainakin jo pienestä kasvatettiin kaikenpuoliseen huomaavaisuuteen, ei niinkään sääntöjä latelemalla tai opettamalla small talk -kohteliaisuuksia, vaan esimerkin kautta. Huomaavaisuuskasvatuksesta suurkiitos isälle ja äidille!