Olen ennenkin jossain kirjoituksissani ihmetellyt kanssaihmisten kauppa-asiointeja. Tässä päivänä muutamana seurasin erään nuoren perheen viikonloppuostoksia. Pikkuiselle ostettiin ainakin parikymmentä lasipurkillista vauvanruokaa, toinen mokoma ns. tutteleita. Ei siinä mitään, en minä sitä ihmetellyt, saattoihan se olla useamman kuukauden tarpeisiin. Mutta sitten niitä painavia purkkeja lipattiin kaupan muovikasseihin. Edelleen enemmistö kaupasta tulevista kantaa ostoksensa kassalta ostetuissa muovikasseissa. Kankaisia tai kahvipusseista tehtyjä ostoskassejahan voi pitää jemmassa auton kyydissä (siis ne, jotka kulkevat autolla kaupassa) niin ei tarvitsisi harmitella, että kassi unohtui matkasta. Suurin osa kai ei kuitenkaan edes harmittele, vaan ostaa surutta jopa kymmenkunta muovikassia viikossa. Hohhoijaa. 

Minusta ei olisi töihin kaupan kassalle. Kenkää tulisi, kun koko ajan olisin neuvomassa ja pyrkimässä vaikuttamaan ihmisten kulutustottumuksiin.  Enkä ehkä edes suostuisi myymään ihmisille tupakkaa enkä kaljaa. Voisinpa ratsata sipsit ja karkitkin pois ihmisten ostoksista...