Taas meinaa olla vientiä. No juu, rakas ja niin sanarikas isoosiskoni kirjoitti aikanaan häissämme vieraskirjaan muistovärssyksi mulle osuvasti että

"Viimeen muaki viärähän, sano vanahapiika ku susi vei".  

Mutta tällä kertaa viemistää - niinku sammakkoa äkehen alla - näihin seurakunnallisiin rientoihin. Tuli sellainen suma eilen, että ensin tuli sähköpostia Kimmo-papilta (että voisinko säestää yhteislaulut englanninkielisessä jumiksessa viikon päästä ja koota jonkin lauluporukan sinne), sitten lähetyssihteeri tööttäsi autontorvella jotta sai minut kiinni ja annettua mietittäväksi, josko lähtisimme Paanajärvelle lastenleirille kesäkuussa, musiikkivastuuta sielläkin olisi tiedossa. Hän hoitaisi viisumit, jos vain meillä on passit voimassa. Ja heti kohta sen jälkeen Marko soitti kännykkään ja totesi, että me olimme kuulemma lupautuneet laulamaan huomisen jumikseenkin. Niin kai sitten... Ei siinä mitään, jumikset on mun lemppareita, mitä tulee palvelustehtäviin (paitsi kolehdinkantajaksi en haluaisi...)  

Pikkuusen pää pyörällä sain kuitenkin jalalle sekä lauluporukan kokoamisen ja englanninkielistä lauluakin. Samoin nyt näyttää jo hyvältä Jedidojen kokoonsaaminen huomiseksi, ja sopivat laulutkin löytyivät iltapuhteena. Jumiksen jälkeiseen psalmilaulutilaisuuteen olimme jo aiemmin lupautuneet ja siihen pari psalmia löytyi helposti viimeksi harjoitelluista.

Tänään on ollutkin ohjelmassa sitten leppoisaa leipomista. Armeijapoikakin jo pääsi lomille ja saunaan. Ja tulipa tarkastettua tuokin, että passit ovat voimassa vielä pari vuotta.