Näin jo toisen kerran ahdistavan unen lapsen katoamisesta. Ensimmäisestä unestani, jossa kadotin oman tyttäreni, kerroinkin jo värväämälleni unenselittäjälle. Tytär jäi bussista, jolla meidän oli tarkoitus mennä kotiin, eikä kuljettaja suostunut pysähtymään ja odottamaan, vaikka huusin suoraa huutoa... Näin vain ikkunasta, miten tyttö koetti kävellen seurata loittonevaa linja-autoa. Viimeksi sitten katosi pieni vietnamilaisoppilas koulun pihalta vielä mystisemmin. Lapset leikkivät piilosta ihan viattomasti, kun tämä pikkupoika sai päähänsä mennä piiloon Merkuriukseen, tajuamatta ettei hän sieltä takaisin pääse eikä häntä voida noutaakaan, kun kerran Merkurius koko ajan loittoni Maasta tullakseen yhtä lähelle seuraavan kerran vasta yli sadan vuoden kuluttua. (Enpä ole perehtynyt aurinkokuntamme lainalaisuuksiin, mutta unessahan kaikki voi olla mahdollista.) Voi sitä tuskan ja kauhun määrää, kun asian laita alkoi valjeta meille, opettajalle ja lasta noutamaan tulleelle äidille. Ei enää tällaisia kauhu-unia, jos voi pyytää.