Hyvää helmikuuta (taas on vierähtänytkin useampi kuukausi edellisestä postauksesta)!

Eilen seurasin ajankohtaistoimituksen ohjelmaa kouluruokailusta. Sen ennakkomainos provosoi katsomaan. Mainoksessa lainattiin jotain heittoa, joka sai minut näkemään punaista: tehdään kouluruoasta maksullista, että saadaan siitä maistuvampaa. Onneksi kuitenkin kyse oli vain heitosta, eikä sellaista oikeasti suunnitella. Kaikki keskusteluun osallistuneet asiantuntijat ja -osalliset olivat yhtä mieltä, ettei meidän pidä missään nimessä luopua ilmaisesta kouluruokailusta.

Minulla on ollut ilo nauttia kouluruokailusta jo yli 40 vuotta. En muista koskaan jättäneeni mitään annosta syömättä. Omilta kouluajoilta en voi nimetä yhtään ainutta inhokkia, sen sijaan muistan monia erityislemppareita. En myöskään ole huomannut mitään radikaaleja muutoksia huonompaan edes siirryttyämme laitoskeittiöruokaan ja ruokien kuljetuksiin. Toki olen kuullut sekä oppilaiden että opettajien valittavan joidenkin ruokien mausta tai rakenteesta. Mutta meidän koululla ei puhuta enää ainakaan kumiperunoista, koska puolitoista vuotta sitten siirryttiin takaisin perunankuorimiseen. Eiväthän koululaiset tykkää kuorimisesta, mutta maku palkitsee. Hävikkiä syntyy lähinnä niistä potuista, jotka lipsahtavat pikkukuorijan haarukasta lattialle.

TV-ohjelmassa tuli esiin monia käyttökelpoisia parannusehdotuksia, jotka eivät kuitenkaan lisäisi annoshintaa. Uskonkin vakaasti, että ruoka-alan ihmiset ahkeroivat määrätietoisesti kouluruokailun laadun kehittämiseksi. Joku heistä kritisoi sitä, että edelleen tarjotaan joka päivä näkkileipää, vaikka tuore leipä ei tulisi maksamaan juuri sen enempää. Siinä kohtaa näin taas vähintään vaaleanpunaista. Rakastan koulun näkkäriä. No, onneksi sitä on aina tarjolla, myös silloin kun listalla on pehmyt leipäkin.

Ohjelmassa mietittiin sitäkin, onko mahdollisesti vikaa myös muualla kuin ruuassa, kun koululaiset nirsoilevat, jättäytyvät ruokailusta pois ja käyvät sen sijaan ostamassa karkkia. Tosin siihen voi olla muitakin syitä kuin ruoka tai nirsoilu. Tällä hetkellä kunnassamme osa homekoulujen oppilaista jättävät kouluruuan väliin luultavasti siksi, että väliaikainen parakkiruokala ei ole väistötilojen välittömässä läheisyydessä ja ehkä myös siksi, että siellä on käytössä kertakäyttöastiat. Järkytyin kun kuulin noista kertakäyttöisistä. Itse kuskaisin varmaan mukanani kokoontaitettavaa kannellista lautastani ja retkiruokailuvälineitäni.