Nyt ei iske tarinaa. Lainaan Ruotsin ev.lut. kirkon virsikirjaa, sen suomalaista painosta, jonka sain ystävältä lahjaksi, toivottuani sitä suureen ääneen. Löysin jo ensikahluulla monia upeita suomennoksia ja mukavia melodioita. Tässä Anna-Maija Raittilaa:

 

v. 571<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1. Vain varro Jumalaa toivossa kestäen. Hän auttaa aikanaan, on ystävällinen.

Kun lapsiaan hän koettelee, hän sulattaa, hän karkaisee,

vaan karvaan maljan jälkeen hän suo riemun elävän.

 

2. Taivaassa Isällä on sydän tällainen: suo vuoroin riemua ja aikaa murheitten.

Ei ehdy meri rakkauden, heittäydy turviin Jeesuksen.

Hän yksin sielun lääkitsee, niin sairas paranee.

 

3. Kun pohjaan tyhjensit jo maljan katkeran, niin jälkeen murheesi saat riemun suurimman.

Saat vasten Isän sydäntä lämmössä taivaan levätä,

pimeä tiesi päättyy jo: pian nousee aurinko.

 

4. Siis tahdon toivossa Herraani ylistää. Kaikissa vaiheissa hän riemukseni jää.

Vain tartun häneen lujemmin, jos onni täällä vaihtuukin.

Näin syntyy uusi elämä vain Herran kädessä.

 

5. Oi murra, Ystävä, jo orjankahleeni. On täältä ikävä taivaaseen luoksesi.

Ei siellä enää huolia, vain riemu vailla loppua.

Pyhien kanssa katsella saan suoraan sinua.