Ohops, mitä tämän päivän Sana tarjosikaan:

"Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke." Sananlaskut 12:18

Olen viime viikon mittaan useaan otteeseen ajatellut, miten löyhässä ihmisten sanat ovat. Olen ihmetellyt sitä, että puhutaan ihmisistä silloin kun he eivät ole paikalla. (Mitä kenenkään asiat toisille kuuluu?) Olen ihmetellyt, vaikka olisi puhuttu ihan hyvääkin tai ainakin neutraalia asiaa. Olen ihmetellyt erityisesti sitä, kun on sanottu päin naamaa loukkaamaan tarkoitettuja huomioita toisen ulkoisesta olemuksesta, vaatetuksesta tai muusta toisarvoisesta.

Nyt kuitenkin pysähdyin tuon sananlaskun takia miettimään, millä tavoin itse viskelen sanoja. Erityisesti kirjoittaessani. Äskeinen postauskin jäi jotenkin töksähtämään. Vaikka kirjoittelen harvakseltaan, niin ei se näköjään siitä johdu, että käyttäisin kovasti aikaa tekstin työstämiseen... Apropos, huominen päivänavauskin on vasta ajatuksen tasolla, olisi viisainta saada jotain paperillekin. Aiheenani ei kuitenkaan ole sanojen käyttö, palaan siihen taas joskus toiste. Sain huomisen aiheen Jukka Peltoniemen puheesta perjantaina. Se liittyy kurkiin.