Toissapäivänä satuttiin miehen kanssa näkemään tosi mielenkiintoinen dokkaripätkä Alavieskasta. Siinä oli kaksikin upeaa rakennusideaa. Ensimmäiseksi esiteltiin Taluskylän Linnakallion pahkakirkko, päästiinpä seuraamaan kirkonvihkiäisjumalanpalvelustakin. Tekijä (taituri Nahkala) oli halunnut ilmaista kiitollisuuttaan Jumalaa kohtaan rakentamalla tuon upean ja erikoisen pyhäkön käyttäen vuosikymmenien aikana mm. Venäjältä keräämiään pahkoja.

Varsin kirkollinen oli toinenkin oiva idea; Someronkylällä kuvataiteilija, muusikko Valo Verronen oli keksinyt hienon uusiokäytön tyhjilleen jääneestä laakarehusiilosta; siitä tuli konserttisali ja näyttelytila. Hän hankki, kunnosti ja kokosi sinne urut. Kyseisessä ohjelmassa Kalajoen kanttori Veli Ainali soitti urkuja ja ilmaisi suurta ihailua ja kunnioitusta niin idean kuin sen toteutuksen johdosta.

Areenassa ko. ohjelma on katsottavissa 27.8. saakka. Suosittelen!

Sitten tuo otsikon toinen osa. Jo hyvän aikaa sitten satuin näkemään ranskalaisen dokkarin kaupunkipyöristä; Pariisin kaupunki on hankkinut lähes parikymmentätuhatta polkupyörää, joita kaikki halukkaat voivat lainata, ja pitkin kaupunkia on pyöräpisteitä, joista niitä voi ottaa ja joihin niitä voi palauttaa. Nimi Velib tulee ranskankielen sanoista pyörä ja vapaus. Hankkeen tarkoitus oli vähentää yksityisautoilua ja sitä myöten ilmansaasteita. Kävi ilmi, että lainapyörien käyttöönotto poiki myös omien pyörien lisääntyvää käyttöä. Ihanasti onnistunut ympäristöteko.