Pariin päivään en ole ennättänyt mitään kirjata, enkä oikein ehtisi nytkään, mutta ennen kuin huomenissa lähdemme käväisemään kotikonnuillani (enkä silloin ainakaan siis istu tietsikan ääressä naputtelemassa), niin muutaman rivin laitan kuitenkin.

Kiirusta on pirelly. Alkuviikosta osan ajastani vei kirja, jota ei meinannut malttaa laskea kädestään. Se oli minulla koulullakin mukana vapaatuntien ohjelmaksi. Jokin aika sitten pikkuserkkuni suositteli Torey Haydenin kirjaa Aavetyttö, jota en kuitenkaan onnistunut kirjastosta löytämään. Kuin sattumalta ystäväni mainitsi eräässä yhteydessä kirjailijan nimen, ja kun innokkaasti höristelin, hän lupasi lainata minulle kyseisen kirjan.

Mielenkiintoista, jännittävää, mukaansatempaavaa, huumoriakin mukana, mutta toisaalta henkisesti varsin rankkaa. Psykologi, joka oli siirtynyt erityisopettajaksi, kertoi erään oppilaansa karmean tarinan. Enpä paljasta tämän enempää.  

Loppuviikosta - ja vielä aivan äskenkin - olen uhrannut leijonan osan ensi sunnuntain englanninkielisen jumalanpalveluksen laulujen parissa. Laulujen etsiminen, valitseminen, opettelu, monistusmuotoon kirjoittaminen, laulajien kokoaminen ja informointi. Äsken tytär auttoi minua löytämään tietokoneeltamme piirroskuvia, joista sitten erinäisiä sovittelin laulumonisteen kansivaihtoehdoiksi ja lähetin papille näytille. Aiheena on Hyvä Paimen, lampaita löytyi ja yksi sopivahko paimenkuvakin. 
Kokeilinpa sellaistakin, että hain ja löysin netistä Paimen-aiheisen laulun, Saviour like a Shepherd lead us (joka on kuulemma vanha hengellinen klassikko). Löytyi sekä sanat, soinnut että useita youtube-versioita. Mikäs siinä oli sitten opetellessa.