Pari vuorokautta täysin eristyksissä ulkomaailmalta, kun Vuontiskammi on sopivasti katvealueella ja kun mökille ei tule sähköä eikä autotietä. Uskomaton hiljaisuus, josta välillä erottui vain tuulen humina, airojen kitinä, kärpäsen pörräys, korpin rääkäisyt tai kuukkelin vihellys. Ensimmäistä kertaa miehen kanssa kahdestaan mökillä, joten myöskään lasten hilpeää elämöintiä ei kuulunut. Bongasin muutaman aivan upean kukkivan kasvinkin, vanamo niistä yksi. Kahden muun nimi pitää vielä kasviosta varmistaa. Jospa myöhemmin lisäisin tähän kuvankin nuokkutalvioksi muistelemastani.

Mutta mikä siinä on, että tuolla rauhan tyyssijassa, missä mielen piti olla rauhoittunut ja rento, alitajunta tai jokin pani minut näkemään kauheita painajaisia koulutyöstä molempina öinä? Ensimmäisenä yönä mun oli tarkoitus puhutella luokassa kahden kesken yhtä ilkikurista ja isoa oppilasta (joka muuten sattui olemaan Lordi himself), mutta siitä ei tullut mitään, kun en saanut millään toisia oppilaita poistumaan välitunnille. Mä saratin ja kurmootin, tein aivan kaikkea, mitä yhdenkään aikuisen, vielä vähemmän opettajan ei pitäisi tehdä - ja aivan turhaan, ei mitään vaikutusta. 

Toisena yönä olin sitten ekaluokan opettaja, jonka piti valmistella kuvataiteen/ askartelun kaksoistuntia. Lähestyvään jouluun liittyen päädyin viimein valitsemaan työksi punatulkun, jonka vatsaosa tehdään villalangasta tupsutekniikalla. Ikävä vain, että sekä materiaalin varmistaminen (löytyisivätkö oikean väriset villalangat, kanavaneulat, sakset, musta kartonki) että kaavojen piirtäminen jäivät kuitenkin liian myöhälle. Kello soi jo, kun avustajani edelleen piirsi punatulkun kaavoja. Paha kyllä, hänellä oli täysin väärä malli, joten homma piti alkaa alusta. Onneksi heräsin ennen kuin oppilaat kyllästyivät tyystin odottamaan, mitä ja milloin tehtäisiin.