Ei ole taas moneen päivään inspannut, vaikka ympärillä ja sisällä sattuu ja tapahtuu. Korttien (sekä sähköpostien ja kirjeenkin) kirjoittelu on tietenkin mennyt edelle blogin päivittämisestä. Ja vielä ennen joulua moni muu asia ehtii mennä siitä edelle.

No jos marmattaisi taas muuttehesta. Paikallislehdessä eräs toimittaja pakinoi silloin tällöin komialla eteläpohojalaasella murtehella. Niin eikös eilen ollut joku kapeakatseinen pikkusielu laittanut tekstarin samaiseen lehteen, ettei enää kirjoittaisi sillä kurin, kuulemma rasittaa monia paikallisia sellainen viäntäminen... (Oli kaiketi mennyt tekstaajalla tyystin sekaisin savon murtehen kans.) Monta kertaa on teheny mieli kirioottaa lehtehen mistä milloonki, kun on oikeen hatuttanu, niin nykki. Muttei mun trenkää nuon pienestä, kun on suurempia murehia kuin joirenki aharasmielisyys. Meinasin mä silti sitä neuvoa, notta tekis niin ku mäkin teen, hyppään aina yli, kun "paikallisesa avviisisa on räntättynä raaheksi". Sillä konstin sivuuttamalla ei tartte ittiänsä rasittaa sellaasella, mistei joukaa piittaasi.

Meinasin jo äityä ymmärtämään karjalaismummoa, joka aina muistaa haukkua näitä pohjalaisia siitä, etteivät suvaitse toisia heimoja. Mutta eiköhän tuon tekstarin kirjoittaja kuitenkin edustane marginaalia. Niin kuin varmaan minäkin oman sorttini marginaaliryhmää, jonka mielestä raahelainen puheenparsi on rumaa kun taas eteläpohojalaanen sopevaa, sointuvaa ja kotoosta.