Siinäpä se oli lyhyesti viimeöisen uneni sisältö. Melkein kuin yhtä vaille Ilmestyskirjan ratsastajat, paitsi että Raamattu ei nimeä ratsastajista kuin Kuoleman (syksy?). Tosin ainakin Terry Pratchett antaa ymmärtää, että Nälänhätä on yksi ratsastajista. No, se siitä.

Unessani kuitenkin keltaiset lehdet leijailivat alas puista ja olin siitä suruissani, näinkö nopeasti kesä meni. Luultavasti eilisiltainen koulupapereiden järjestely toi syksyn uniini. Mutta mistä tuli velka? Ei se ollut suuri summa, mutta harmitti silti, kun olimme luulleet maksaneemme ukolle koko summan, mutta osa rahoista oli ilmeisesti pudonnut. Niitä ei kuitenkaan huoneen lattialla näkynyt, joku kai jo löysi ne. Taannoin sain eräälle unelleni selityksen, että se tietää rahaa, jos näkee unta p--asta, mutta entä jos näkee unta rahasta, tai oikeastaan sen hukkaamisesta?

Aina toisinaan ruokakin tulee uniini. Nyt valitin miehelle nälkää, joka vain sanoi, että senkun syöt. "Ai mitä, tiimarin leikkitaikinasta tehtyjä pipareita vai?" kysyin ivallisesti. Ihan oikeasti joku siinä unessa oli leiponut koristepipareita jostain uudesta inventiosta, syötäväksi kelpaavasta leikkitaikinasta. Eivät ne tietenkään maistuneet yhtään pipareilta. Kuolleena syntynyt ajatus mielestäni. No, nälkääni tongin sitten roskiksesta parasta ennen päiväyksen ohittaneita tuotteita...