Ei, nyt ei ole kyse mistään napeista. Tämä on uniikki tunnustus -  ilman mitään garfiikkaa - eikä yleisessä jaossa.

Nyt kun sain purettua tämänpäiväisen yllätyksen pois alta, pääsen kirjoittamaan sitä, mikä eilen illalla oli mielessä mutta jolle ei silloin ollut aikaa.

Olen huomannut, että vanhemmiten mua on alkanut kiusata, jos koen, ettei minua oteta vakavasti. Nuorempana kun ei itsekään oikein ollut vakuuttunut eksistenssistään, niin ei ollut niin väliksi, jos toisillekin olin ilmaa. Mutta (reilusti) nelikymppistä naista ei enää pidä ohittaman.

Annan täyden tunnustuksen rakkaalle miehelleni, joka ottaa toiveeni, mielipiteeni ja jopa ehdotukseni huomioon ja todesta. Hän yllätti minut ihan hiljan kuulemalla ja ottamalla todesta jopa autoon liittyvän ehdotuksen (jotain oli vialla radiossa ja esitin arvaukseni mahdollisesta syystä). 

En voi moittia myöskään työyhteisöäni. Sielläkin tulen kuulluksi, eikä ajatuksiani yleensä mollata. Mutta silti koen joutuneeni vanhemmiten toistuvasti tilanteisiin, joissa palopäällikkö tulee sanomaan mulle "väärin sammutettu". Tai yleensä ei sano mitään, vaan alkaa uudelleen sammuttaa jo tukahduttamaani tulta, kielikuvaa jatkaakseni. Kaipa se on yleismaailmallinen ilmiö. Jos jokin idea tai ehdotus tulee väärästä suusta, se ei kelpaa.

Ilokseni saan kuitenkin panna käteni kyynärpäitä myöten ristiin ja kiittää tuosta puolisosta, jonka tuella pääsen yli kyllä kaikenmaailman frustraatioista.