Eilen aamulla teki pienesti tiukkaa, että ehdimme edes kymmeneksi Saloisten kirkolle, koska mies halusi valita maisemareitin tandemajelullemme. Kun kurvasimme parkkipaikalle, niin meitä odotti yllättävä näky; ei auton autoa. Vähintään papin auton olisi luullut olevan paikalla huonompanakin juhlapyhänä. Ja eilen oli sentään Apostolien päivä, punainen väri ja kaikki! Asia selvisi portin pielessä olevalta ilmoitustaululta: Jumalanpalvelus klo 18. Olin aamulla yrittänyt kuumeisesti etsiä viime lauantain Raahelaista tutkiakseni kirkolliset tiedot uudelleen, kun mies oli utelias tietämään, kuka olisi saarnavuorossa. Edellinen lukukerta oli ilmeisen huolimaton, kun kellonaika oli jäänyt katsomatta.   Eten peten meni myös kirkkokahvit tapulikahviossa, joka oli aukeamassa vasta kahdeltatoista. Sain sen sijaan jätettyä kuoropukuni urkuparvelle, vaikka ovi sinne olikin lukossa. kirkkosaliin oli kuitenkin päääsy, koska Saloisten kirkko on yksi tiekirkoista. Mies nakkasi penkillä seisten pukumuovipussin hyvällä menestyksellä urkuparven kaiteen yli, eikä se kuulunut mätkähtävän mihinkään särkyvään. Illalla sitten voisin tarkistaa, ettei suntio ole korjannut myttyä pois.

 Kävimme nyt kuitenkin yhdessä katsastamassa sen Olavin hautakiven, ennen kuin lähdimme rauhalliseen tahtiin ja vähillä verensokereilla takaisin kotia.

Illalla tuli kuitenkin uudelleen kiire. Hiestä märkinä ehätimme kuitenkin tapulikahvioon ennen kuin vapaaehtoinen päivystäjä ehti kaataa kahvin pois ja sulkea kahvion. Ison nisun voimin jaksoi jumalanpalveluksen ja kotimatkan. Alkuvirsi ehti tosin alkaa ennen kuin olimme kietaisseet kaffeet helttaan. Mulla oli tietenkin taas mukana omat mukit.

Muovipussikin oli siististi tuolille tupsahtanut ja saatoin viimein rauhassa hiljentyä sanan ääreen. Ylilehto puhui mm. elävistä kivistä sekä Petrus ja Petra -sanojen vivahde-erosta; "tälle kalliolle" ei tarkoitakaan Pietaria (Petrus, kivenjärkäle) vaan Kristus-kalliota.