Nyt tiedän, miten kiusalliselta tuntuu istua valokuvaamossa odottamassa vuoroaan, kun verhon takana studiossa äiti yrittää epätoivon vimmalla saada alle yksivuotiasta lastaan nauramaan tai edes hymyilemään kuvassa. Voi sitä lirkuttelun ja lauleskelun määrää. Isäkin kuului olevan paikalla, mutta hän ei tuntunut osaavan auttaa. Tarkoitukseni ei ollut salakuunnella. Onneksi oman vuoroni tultua liikkeen ovi oli jo pantu säppiin. Tosin ammattitaitoinen kuvaaja sai minut nauramaan ihan helposti. Tuloskaan ei ollut hassumpi. Olisi pitänyt vain käydä otattamassa vaalikuvat heti alun perin valokuvaamossa, niin julistekin olisi enemmän minun edukseni.  

 

 

PS. tietyn alan friikit tunnistavat otsikon