Pikkukaupunki oli tavallistakin hiljaisempi lumituiskun vuoksi tänään, kun olimme ehdokastovereiden ja tukijoukkojen kanssa Kauppaporvarin aulassa tarjoilemassa kahvia, munkkeja, leipää, musiikkia ja keskustelumahdollisuuksia. Tempaukseen varatun parin tunnin aikana tyhjeni kuitenkin kaikki termoskannut, joten kyllä siellä väkeä kävikin. Itse en vain nuottitelineen ja kitaran takaa ehtinyt silmäillä trafiikkia. Pakattuani kitaran takaisin lootaansa ehdin minäkin jutella tutun rouvan kanssa, joka halusi jakaa asioita sydämeltään. Oli mm. kokenut kohdanneensa välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä, kun oli kertonut katuongelmasta eräälle kansanedustajalle. Mihin katoaa kuunteleminen ja välittäminen, kun ehdokkaasta tulee edustaja? Toivottavasti niin ei käy minulle…

Tuon lauseen voi nyt ymmärtää parillakin tavalla, mutta olkoon.

 

Välinpitämättömyydestä puheen ollen, liikenteessä sitä näkee päivittäin, täällä erityisesti suuntamerkin käytön puutteina. Sitä ei joko näytetä ollenkaan – etenkään ennen poistumista liikenneympyrästä – tai sitten se näytetään vasta samalla kun aletaan kääntyä. Aivan kuin jotkut tietoisesti haluaisivat hämätä kanssakulkijoita. Tänään pyörittelin päätäni eräälle vastaantulevalle miehelle, jota jäin ensin turhaan odottelemaan, kun näytti muka olevan tulossa suoraan, kun itse olin kääntymässä vasemmalle. Mutta lähtiessään liikkeelle hänkin vihdoin havahtui vilkuttamaan vasemmalle…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />