Nyt se alkoi taas. Olen oirehtinut lievästi jo viikon tai pari, mutta tänä lauantaiaamuna kohtaus iski kunnolla. Hyppäsin sängystä ilman herätyskelloa ennen kuutta, nukuttuani 5½ h. Normaalisti olen  luullakseni normaalia keski-ikäistä hyväunisempi (vai parempiuninenko?), jolla ei ole nukahtamisvaikeuksia, mutta toisinaan työaamuina heräämisvaikeuksia. Mutta jo useina vuosina minulle on puhjennut akuutti vähäunisuusperiodi vähän ennen joulua. Silloinkaan minulla ei varsinaisesti ole nukahtamisvaikeuksia, illat vain menevät myöhälle eri askareissa, kuten eilen illalla piparien koristelussa ja oppilaiden lahjojen pakkaamisessa. Mutta muutaman tunnin, ehkä levottomien unien, jälkeen mieleni herää ja kroppa lähtee perään eikä tunnu ollenkaan välittävän siitä, mihin aikaan on levolle laskettu. Herkkäunisempi mieheni hyppäsi perääni. Eipä tarvitse nyt sitten melua varoa. En pystynyt sulkemaan makuukamarin ovea perässäni, kun huoneen lattialla on kirjalaatikoita niin ettei ovi mahdu kiinni.

Nytpä sitten vihdoin ehdin vähän aikaa rauhassa päivittää blogia. Aloitan laittamalla kuvan tai pari eilisillan piparituloksista. Yleensä koristelu on yhden illan juttu, mutta tällä kertaa kävi niin, että kahdesta valkuaisesta ja n. paketillisesta tomusokeria riitti vain kolmeen viidesosaan. Se tietää sitä, että loput kaksi karkkirasiallista pipareita koristellaan ensi viikolla. Mutta sillä kertaa teen vain valkoista sokerikuorrutusta ja vain yhdestä valkuaisesta. Enkä ehkä enää päästä kuopusta kuorrutetta turruuttamaan...

Alakuvassa näkyy myös reen osat, joista piti tulla kummipojalle pikkutuliainen tänään synttärijuhliin, mutta jo ennen kuin ehdin alkaa paahtaa sokeria, molemmat jalakset murtuivat. Samoin kävi viime vuonna, mutta vasta kootessa. Riittan resepti on kyllä maukas, mutta liian murea ja pehmeä piparkakkutaloihin tai muihin rakennelmiin. No, syötäväksihän piparit tehdäänkin, eikä koristeiksi pölyttymään ja väljähtymään. Lapsuudenkodissa oli tapana tehdä piparitalosta selvää loppiaisena, eikä se koskaan kovin hyvältä enää silloin maistunut. Tosin pikkusisko oli käynyt tavallisesti nuolemassa ainakin tomusokerilumen talon ympäriltä viimeistään Tapanina.