Eilen aamulla mies toi taas kahvin ja aamupalan sänkyyn ja avasi television. Kirppistä odotellessani katselin ohjelmaa Alpeilta. Siitä jäi positiivisena mieleen eräs mies, muistaakseni Sepp Holzer, joka sai elinkeinonsa sekaviljelyllä. Mies oli älynnyt sen, että jokaisella kasvilla ja eläimellä on oma paikkansa ja tarkoituksensa ja että sellainen ympäristö menestyy, jossa jokaisella luodulla - lehmällä, kastemadolla, ohralla... - on hyvä olla. Luontoa kunnioittamalla ja talonpoikaisjärjellä mies oli saanut jopa sitrushedelmät kasvamaan Alpeilla, missä sekä ilmasto- että maasto-olosuhteet ovat erittäin haastavat.

Olen viime aikoina päästänyt toivottomuuden ja murheen valtaamaan tilaa mielestäni. Tässä maailmassa kun on niin paljon kurjuutta, vääryyttä ja silkkaa typeryyttä. Aivan terveellistä ja piristävää saada välillä nähdä esimerkkejä päinvastaisestakin.

Samaan toivoa valavaan kastiin kuuluu myös eilen näytetty Diktaattori. Harmi vain, että se on fiktiota. Onnellinen Chaplin, joka ei ole enää näkemässä, ettei ihminen ole viisastunut eikä muuttunut paremmaksi. No nyt tämä meni taas toivottomuuden kaltevalle pinnalle.

PS. Kyllä google ja Wikipedia tietää. Sepp Holzer on puhunut permakulttuurin puolesta jo vuosikymmeniä. Olisi aika alkaa kuunnella.