Kuten kadonneessa postauksessani kirjoitin, positiivisen palautteen saaminen oli lapsuudessamme äärimmäisen harvinaista, samasta asiasta Millan kirjoitteli jo kesällä Hyvän mielen meeminsä saatesanoissa. Johtuisiko tämä hitauteni ja saamattomuuteni haasteen vastaanottamisessa juuri siitä, että kaiken ikäni on tuntunut lievästi sanottuna vieraalta kertoa hyviä asioita itsestä, vaikka ne olisivatkin muiden suusta kuultuja kehuja.

Nyt yritän kuitenkin. Kadonneessa kirjoituksessa ryhmittelin itselleni tärkeimpiä kehuja kolmeen kategoriaan: 1) kyyneleet silmiin tai palan kurkkuun liikuttaneet kehut, 2) palkkatyöstä (oppilailta) saatu  ja 2) musiikkiharrastuksesta tullut palaute.

Kenties äskeisen tekstin menetyksen aiheutti juuri tuo kieroiluni ja yritykseni tunkea vastaukseen mahdollisimman paljon saamaani hyvää palautetta, vaikka Millanin alkuperäishaasteessa tehtävänä oli valita kolme itselle merkittävintä kehua. Taidan siis loppujen lopuksi keskittyä tuohon ykköskategoriaan, mutta siihenkin olin kirjoittanut neljä tapausta. Sen verran taidan sallia itselleni ylilyöntiä (valinnan vaikeus).

1.) Kerran meillä oli vieraita, joiden kanssa äiti seurusteli salikamarin puolella. Satuin kuulemaan tupaan, että äiti kehui minua vierailleen. En muista, keitä meillä oli enkä muista sitäkään, mitä äiti sanoi. Se saattoi liittyä kotitöiden tekemiseen. Mutta sen muistan, että liikutuksen itku kuristi kurkkuani. Ovatkohan omat lapseni saaneet kuulla hyvää palautetta suoraan tai salakuunnellen? Pitänee joskus kysäistä.

2.) Eikka on itkettänyt minua pariinkin kertaan palautteellaan. Kerran kerhonohjaajakoulutusviikonlopun jälkeen hän soitti ja kertoi, miten naapuriseurakunnan nuoriso-ohjus oli kehunut minun aitouttani.  Nieleskelevää oloani ei helpottanut yhtään se, että Eikka yhtyi kehuihin. Luonnonlapseksi hän onkin minua puhutellut sittemmin useampaan kertaan, viimeksi tavatessamme Kauhajoen kirkon pihalla viikko sitten. Millan yllytti myös mainitsemaan, miksi jotkut tietyt palautteet ovat merkittäviä. Eikalta saatu palaute on tärkeää sen takia, että hän on aina ollut suuri idolini ja häntä pidän hengellisenä isänäni.  

 3.) Kolmanneksi kirjoitin ja uudestaan kirjoitan - yllätys yllätys - Millanilta saamastani palautteesta. Olen iloinnut ja liikuttunut taidostasi tulkita, kuvata ja analysoida niin kauniisti tätä vanhaa ystävää. Erityisen merkittävänä mieleeni on jäänyt minun vertaamiseni erääseen satuolentoon...   

4.) Ja vielä tämä ekstra. Annan siihen itselleni luvan, koska se kuuluu samaan nippuun Eikalta ja Millanilta saadun palautteen kanssa. Jotain samantapaista kertoi minusta veljeni pitäessään puhetta 40-vuotissynttäreilläni. Martti muisteli varhain kehittynyttä ja erittäin herkkää omatuntoani - joka sisarusten näkökulmasta oli toisinaan yliherkkä. Ja taas itkettiin. Salaa.

Se kuva, jonka aiemmin uhosin tänne laittavani meemiin liittyen, jää nyt pois. Se olisi liittynyt oppilailta saamaani palautteeseen. En sitten saanutkaan aijalliseksi ottaa kuvaa kirjeestä, joka minulla oli pitkään liesikuvussa roikkumassa. En malta olla kertomatta, että slovakkitytön lyhyt viesti ja piirros oli osoitettu "Paras opele". Noo, eipä ope kovin häävi ole ollut, kun ei ole onnistunut saamaan kaksoiskonsonantteja perille, saati sanaliittojen taivuttamista.