Vaikka pitkään aprikoin, raaskinko lähteä syyskiireiltä viikonlopuksi KD-Naisten liittokokoukseen ja koulutukseen, niin reissun aikana ja jälkeen tuntui, että kannatti raaskia. Toki etukäteenkin arvelin, että tuttujen kohtaaminen ja kokous palkitsisi vaivan. Ja lisäksi, kuten ystäväni viisaasti vihjasi, ohjelmantäyteinen viikonloppu pitäisi ajatukset poissa ahdistavista asioista.

Lauantaiaamuna kännykkä oli herättämässä varttia yli viisi. Tuntia myöhemmin ajelimme aamuhämärissä kohti Jyväskylää. Pari tuntia meni ennen kuin valo lisääntyi niin paljon, että pystyin aloittamaan uskonnonkokeiden tarkistamisen. Olin luvannut kuudesluokkalaisille, että Jyväskylän matkan aikana korjaan ne. Ennen aamun valkenemista ehdimme hivenen säikähtää, kun kahden hirven harmaat hahmot - asfaltista huonosti erottuen - juoksivat tien yli alle sadan metrin päässä. Mies ei ehtinyt nähdä kuin silmän kiiluvan auton valossa.  

Ajoimme Haapajärven kautta ja poimimme sieltä kyytiin Riitta-Maijan. Meillä olikin naisten kokouksessa sitten varsin kattava edustus, kun viidestä edustajasta neljä pääsi paikalle. Kainuun naiset olivat tulleet junalla, kun oli sattunut löytymään sopivat vuorot ja yhtyedet. Ei tarvinnut Anjan kipeine olkapäineen ajaa tällä erää. 

Kokouspaikka kristillinen opisto oli keskeisellä mutta rauhallisella paikalla. Siellä oli ollut ennen meitä suntiokurssi, jonka hedelmistä saimme iloita ja nauttia koko viikonlopun - joka pöydällä oli toinen toistaan upeampia ja värikkäämpiä kukka-asetelmia.  

Koko kokouksen ajan vieraanamme oli edustus ruotsalaisen sisarpuolueen naisjärjestöstä. Lauantaina tulkkina palveli Niklas Andersson (eipä tarvinnut valokuvaajamieheni ujostella, kun paikalla oli muitakin miehiä hommissa) ja sunnuntaina puheenjohtajamme Marika Visakorpi tulkkasi naisille. Ja oli siellä vielä eräs tulkki - viittomakielen! Mahtavaa!!

Niklasin lisäksi myös Peter Östman oli lauantaina paikalla, ja nauroikin, miten puolueessamme tasa-arvo toteutuu tälläkin viisiin; hän on naisten kokouksessa puhumassa samaan aikaan, kun Sari Palm on hirvimetsällä.

Aiemmin naisten liittokokoukset ovat olleet yksipäiväisiä. Tällä kertaa haluttiin varata koko viikonloppu, että aikaa jäisi riittävästi myös keskustelulle. Vaikka kokous eteni jouheasti, niin edelleenkin aika tuntui loppuvan kesken. Erityisesti Leena Rauhalan poliittisen tilannekatsauksen jälkeen. Toki muutamia kysymyksiä ja kommentteja ehdittiin kuulla. 

Ennen lounasta ja kotimatkalle lähtöä käytiin koko porukalla messussa Kuokkalan uudessa ja mielenkiintoisen näköisessä kirkossa, joka mielestäni oli sisältä erityisen kaunis, valoisa ja kepeä.

Ruuan jälkeen oli aika hyvästellä. Ensi vuonna varmaan nähdään taas, kenties jo elokuulla Kokkolan puoluekokouksessa. (Mukavaa, kun välillä kokoonnutaan näilläkin nurkilla.)