Eräässä huhtikuisessa postauksessani uhosin aikovani päästä eroon puolityhjistä rasvapurkeista (ai niin, tarina alkoi oikeastaan jo maaliskuussa). Lupailin jopa tutkimustuloksia parissa viikossa (että ovatko naamarasvat vaikuttaneet a) suotuisasti, b) psykologisesti, c) kielteisesti vai d) mitättömästi). Kissinjalat! Ensimmäistäkään putkiloa taikka purnukkaa en ole saanut tyhjäksi asti. Kesken jäi taas tämäkin voitelu-urakka. Vaikka niin itseäni vannotin, että nyt joka kerta saunan jälkeen varaan pari rasvausminuuttia, niin ei. Aina on jotain tähteellisempää. No, olen kuitenkin pidättäytynyt uusien voiteitten ostosta. Lauantain multatöiden jälkeen toki rasvasin käsiäni ahkerasti, ja käsiin aionkin käyttää kaikki vanhentuneet, härskit, eltaantuneet tai vesittyneet voiteet ja emulsiot. Mutta enää en lupaa mitään tutkimustuloksia enkä laita takarajaakaan siivoukselle. Aion kuitenkin jatkaa kemikalio-ostolakkoa siihen saakka, kunnes edelliset olen hävittänyt. Vaikka maailman tappiin. (Ostorajoitus ei koske hammastahnaa, eikä muita pesuaineita, eikä myöskään deodorantteja. Sen sijaan hajuvesiä tai eau de toiletteja en hanki lisää. Niitä sentään olen muistanut käyttää ab und zu. Se on nopeampaa kuin rasvaaminen.)